Alexandros Papadiamanteksen ”Πασχαλινές ιστορίες” on 1900-luvun alussa kirjoitettu novellikokoelma. Teos käsittelee todennäköisesti kreikkalaisiin perinteisiin ja pääsiäisajan uskonnollisiin tapoihin liittyviä teemoja sekä kuvaa paikallisyhteisöjen elämää. Kerrontansa kautta se piirtää elävän kuvan Kreikan maaseudun elämästä ja korostaa uskoon ja kulttuurisiin käytäntöihin kietoutuvia inhimillisiä kokemuksia. ”Πασχαλινές ιστορίες” -teoksen alku johdattaa kertomukseen, joka pohjautuu syvästi pääsiäisperinteisiin ja kylän asukkaiden hengelliseen elämään. Se alkaa korostamalla merkittävää tapahtumaa: kuljetusongelmien vuoksi yhteisö saattaa jäädä pääsiäisenä ilman jumalanpalvelusta. Kertomus esittelee keskeisiä henkilöitä, kuten iäkkään pappi Papas-Vangelisin, jonka on selviydyttävä näistä haasteista samalla kun hän ylläpitää seurakuntalaistensa uskoa. Tämä johdanto ennakoi paitsi papiston vaikeuksia myös kyläläisten sitkeyttä ja päättäväisyyttä noudattaa perinteitään. Yhteisöllisyyden, hengellisyyden ja maaseutuelämän sosioekonomisten realiteettien esiin nousevat teemat luovat vaikuttavan perustan seuraaville kertomuksille.