Kasimir Edschmidin ”Das Bücher-Dekameron” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu kokoelma kirjallisia pohdintoja. Teos vie lukijat kymmenen yön matkalle eurooppalaisen yhteiskunnan ja kirjallisuuden halki yhdistäen henkilökohtaiset havainnot laajempiin kulttuurisiin kommentaareihin. Kertomus näyttää pohtivan modernin elämän monimutkaisuutta ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa. Sen teemoja ovat yhteiskunnallinen muutos, identiteetti ja kirjallisuuden voima. Alkuosa luo kiehtovan tunnelman korostamalla lumeen saarroksiin joutunutta tilannetta, joka heijastaa laajempaa yhteiskunnallista levottomuutta. Kertoja, joka käy vuoropuhelua erään herrasmiehen kanssa, tutkii kertomuksessa sen ydintä, mitä ”saksalaisuus” merkitsee poliittisen ja kulttuurisen sekasorron aikana. Kertoja kamppailee menneiden kirjallisten suuruuksien perinnön kanssa kohdatessaan samalla nyky-yhteiskunnan pirstoutuneen identiteetin, mikä johtaa lopulta vetoomukseen uudenlaisen ymmärryksen puolesta siitä, mitä tähän muotoutuvaan maisemaan kuuluminen merkitsee. Filosofisten pohdintojen, kirjallisuusanalyysin ja henkilökohtaisten anekdoottien yhdistelmä kutsuu lukijat muutoksen keskellä käytävien olemassaoloa ja ilmaisua koskevien ajatusten rikkaaseen kudokseen.