Marion Harlandin teos ”Loitering in Pleasant Paths” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu matkakertomus. Kirjassa kuvataan amerikkalaisen perheen matkaa Englannin ja Euroopan halki; matkan ensisijaisena tarkoituksena on palauttaa yhden perheenjäsenen terveys. Henkilökohtaisten pohdintojen, anekdoottien ja havaintojen kautta kirjailija tarkastelee kulttuurieroja, historiallisia nähtävyyksiä ja päähenkilöiden tunneperäistä matkaa. Kirjan alussa kertoja kuvailee heidän saapumistaan Lontooseen synkkänä päivänä ja asettaa ankean ilmapiirin vastakohdaksi heidän innostuksensa päästä näkemään kaupungin nähtävyydet. He kertovat epämukavuudestaan jatkuvasti harmaiden pilvien alla ja vertaavat niitä surupukuun. Sävy kuitenkin muuttuu, kun synkkä sää hetkeksi hellittää ja he saavat nähdä auringonvaloa, mikä piristää heidän mielialaansa. Kertoja huomioi Lontoon eri kohteiden historiallisen merkityksen ja kertoo humoristisesti kohtaamisistaan paikallisten kanssa heidän etsiessään historiallista tietoa merkittävistä tapahtumista, erityisesti kuningas Kaarle I:n teloituksesta. Tämä alkupuoli luo pohjan matkalle, joka on täynnä historiallisia pohdintoja, kulttuurisia tiedusteluja ja henkilökohtaista kasvua vanhan maailman taustaa vasten.