Thomas Mannin ”Gladius Dei; Schwere Stunde” on kokoelma kirjallisia tekstejä, jotka on todennäköisesti kirjoitettu 1900-luvun alkupuolella. Kirja sisältää kaksi kertomusta: ”Gladius Dei”, joka syventyy kauneuden, synnin ja taiteen moraalisten vaikutusten teemoihin, sekä ”Schwere Stunde”, joka pohtii henkilökohtaista kamppailua, sairautta ja luovuuden taakkoja. Teos tarkastelee kriittisesti taiteen ja moraalin välistä suhdetta ja tutkii, miten yhteiskunta käsittää kauneuden ja sen usein hedonistiset tulkinnat. ”Gladius Deissä” päähenkilö Hieronymus kamppailee Münchenin kulttuurisen ja taiteellisen maiseman kanssa ja häiriintyy yhä enemmän uskonnollisten aiheiden modernista tulkinnasta, jonka hän uskoo turmelevan pyhyyden. Hänet kuvataan ristiriitaiseksi hahmoksi, joka kätkee tunteensa syvälle mustan viitan alle ja joka lopulta kohtaa taidekauppiaan vaatiakseen provosoivan Madonna-kuvan poistamista julkisesta esillepanosta, sillä hän pitää sitä loukkauksena hengellisyyttä kohtaan. ”Schwere Stunde” tuo esiin Mannin tarkastelun toisen puolen keskittymällä hahmon epätoivoiseen kamppailuun luovuuden lukkiutumisen ja sairauden kanssa; tämä ilmenee syvänä syyllisyyden ja itse-epäilyn tunteena ja heijastaa merkitystä ja päämäärää etsivän taiteilijan sisäistä myllerrystä. Lopulta kirja ilmentää Mannille ominaista syvällistä psykologista näkemystä ja moraalista pohdintaa ja tarjoaa lukijoille rikkaan kudelman eksistentiaalisia teemoja.
Wikipedian sivu tästä kirjasta: de.wikipedia.org/wiki/Gladius_Dei