Rudolf Greinzin ”Der heilige Bürokrazius: Eine heitere Legende” on 1900-luvun alussa kirjoitettu satiirinen romaani. Kirja tarkastelee byrokratian ja inhimillisen hulluuden teemoja huumorin näkökulmasta keskittyen nimihenkilöön, pyhään Bürokraziukseen, joka kuvataan inhimillisen tyhmyyden ja byrokraattisten mielettömyyksien suojeluspyhimykseksi. Tekstin alussa esitellään pater Hilarius, jolla on kertomuksessa keskeinen rooli hänen valmistautuessaan pitämään kuuluisaa saarnaa, joka arvostelee humoristisesti ihmisluontoa vertaamalla ihmisiä karjaan. Hän pohtii rakkauttaan Tiroler Speckknödeleihin ja viiniin, mikä luo sävyn kertomukselle, joka on täynnä nokkeluutta ja teräviä havaintoja ihmisen käyttäytymisestä. Tämä huumori saa hänet oivaltamaan, että inhimillinen hulluus, aivan kuten byrokratiakin, tarvitsee suojeluspyhimyksen, mikä innoittaa hänet luomaan legendan pyhästä Bürokraziuksesta. Kertomus yhdistää uskonnolliset teemat kepeään otteeseen ja muovautuu lopulta satiiriseksi tarinaksi, joka lupaa pureutua inhimillisen mielettömyyden ja institutionaalisten monimutkaisuuksien koomiseen puoleen.