Adam Asnykin ”Pobudka: runokokoelma” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu runokokoelma, joka syntyi erityisesti Puolan kansallisen elpymisen pyrkimysten yhteydessä sorron kausien jälkeen. Kirja käsittelee toivon, vapaustaistelun ja vastoinkäymisten keskellä kestävän ihmishengen teemoja. Se heijastaa Asnykin syvää uskoa oikeuden väistämättömään toteutumiseen ja Puolan uudestisyntymiseen sekä ilmaisee vahvaa isänmaallista tunnetta, joka resonoi kansallisen ja kulttuurisen identiteetin kanssa. Kokoelma sisältää useita vaikuttavia runoja, jotka kutsuvat puolalaisia rohkeuteen ja yhtenäisyyteen. ”Pobudkassa” runoilija kehottaa lukijoita luopumaan epäilystä ja epätoivosta ja kannustaa heitä taistelemaan vapautensa puolesta vetoamalla vahvaan toveruuden ja yhteisen päämäärän tunteeseen. Asnyk korostaa epätoivon ja toivon välistä vastakohtaa ja rohkaisee yleisöään uskomaan valoisampaan tulevaisuuteen. Runot välittävät sinnikkyyden sanomaa ja kannustavat yksilöitä ja kansakuntia vaalimaan toivoa sekä tavoittelemaan oikeudenmukaisuutta ja veljeyttä. Eloisan kuvakielen ja tunteisiin vetoavien ilmausten kautta kokoelma toimii sekä taisteluhuudon että vastoinkäymisten keskellä säilyvän ihmishengen testamenttina.