Rainer Maria Rilken ”Erste Gedichte” on 1900-luvun alussa kirjoitettu runokokoelma. Teos tavoittaa Rilken varhaisen runoilijanäänen olemuksen ja heijastaa hänen syvää yhteyttään luontoon, hengellisyyteen ja Prahan kaupunkiin. Runot käsittelevät monenlaisia teemoja, kuten kauneutta, melankoliaa ja inhimillistä kokemusta, ja niissä hyödynnetään usein rikasta kuvakieltä ja syvällisiä tunteita. ”Erste Gedichten” alussa Rilke esittää sarjan eloisia ja mieleenpainuvia kuvauksia Prahan maisemista ja arkkitehtonisista ihmeistä johdattaen lukijat kaupungin lumoavaan tunnelmaan. Runot herättävät mielikuvia vanhoista taloista, vilkkaista kaduista ja rauhallisista kirkoista, jotka ovat täynnä jokapäiväisen elämän näkymiä ja ääniä. Tämän kuvakielen avulla Rilke antaa kaupungille sekä nostalgisen että ihmetystä herättävän sävyn pohtiessaan usein ajan kulumista sekä kauneuden ja katoavaisuuden vuorovaikutusta. Avausosa luo pohdiskelevan tunnelman ja johdattaa lukijat Rilken paikan ja muistin lyyriseen tarkasteluun.