Guido Zaccagninin ja Amos Parduccin toimittama ”Rimatori siculo-toscani del dugento. Serie prima - Pistoiesi-Lucchesi-Pisani” on kokoelma 1200-luvun italialaista runoutta. Teos tarkastelee Pistoian, Luccan ja Pisan alueiden runoilijoiden lyyrisiä tuotoksia ja esittelee monenlaisia teemoja, jotka keskittyvät pääasiassa rakkauteen, haluun ja inhimilliseen kokemukseen. Kokoelmassa on mukana huomattavia runoilijoita, kuten Meo Abbracciavacca ja Lemmo Orlandi, ja heidän omaleimaiset äänensä tuodaan esiin oman aikansa runousperinteiden yhteydessä. Kokoelman alussa esitellään eri runoilijoita ja heidän säkeitään, joissa pohditaan muun muassa rakkauden ja tuskan kaksijakoisuutta, inhimillisten tunteiden monimutkaisuutta sekä haluun ja kunniaan liittyviä filosofisia mietteitä. Meo Abbracciavacca ilmaisee kaipaavansa todellista rakkautta ja iloa, kun taas Lemmo Orlandi tarjoaa näkemyksiä halun luonteesta ja henkilökohtaisista kamppailuista. Jokaisen runoilijan teokset ovat täynnä rikasta kieltä ja metaforia, ja ne paljastavat tunteiden ja ajatusten monimutkaisen kudelman, joka luonnehtii keskiaikaista käsitystä rakkaudesta ja olemassaolosta. Tämä osio luo pohjan aikakauden runomuotojen ja vaikutteiden syvemmälle tarkastelulle.
Ei enää julkaistu.