L. Oppenheimin teos ”International Law. A Treatise. Volume 1 (of 2)” on 1900-luvun alussa kirjoitettu tieteellinen tutkielma kansainvälisen oikeuden periaatteista ja käsitteistä. Teos toimii arvovaltaisena lähteenä niin opiskelijoille kuin käytännön toimijoillekin ja tarkastelee suvereenien valtioiden välistä kanssakäymistä säätelevän oikeuden perusteita, lähteitä ja monimutkaisuutta. Tutkielma luo perustan kansainvälisiä suhteita ohjaavan oikeudellisen kehyksen ymmärtämiselle. Tämän niteen alussa lukijalle esitellään kansainvälisen oikeuden perusperiaatteet, ja siinä käsitellään sen oikeudellista asemaa, tapaoikeudellisten ja sopimukseen perustuvien sääntöjen käsitettä sekä valtioiden yhteisen suostumuksen välttämättömyyttä. Oppenheim korostaa, että kansainvälinen oikeus eroaa valtionsisäisestä oikeudesta, ja painottaa kansakuntien suvereenia yhdenvertaisuutta tuoden samalla esiin keskitetyn täytäntöönpanoviranomaisen puuttumisen aiheuttamat haasteet. Tekijä selittää lisäksi, kuinka nämä oikeusnormit syntyivät valtioiden keskinäisistä eduista ja vuorovaikutuksesta ja muodostivat siten järjestelmän, joka helpottaa diplomaattisia suhteita ja valtioiden välisten konfliktien ratkaisemista.