Michele Longon teos ”Psicologia criminale” on 1900-luvun alussa kirjoitettu tieteellinen julkaisu. Teos tarkastelee psykologian ja rikosoikeuden leikkauspistettä keskittyen erityisesti rikollisen käyttäytymisen taustalla oleviin psykologisiin näkökohtiin ja rikollisuuden käsitteen kehittymiseen. Longo pyrkii luomaan järjestelmällisen käsityksen rikospsykologiasta ja esittää perustavanlaatuisia teorioita, joissa syvennytään rikollisten motiiveihin ja mielen rakenteisiin. Johdanto-osassa esitellään tekijän aikomus koota rikospsykologiaa koskevat laajalti levinneet käsitykset yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Longo käsittelee rikollisuuden luonnetta psykologisen kehityksen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta ja esittää, että rikollisen käyttäytymisen ymmärtäminen edellyttää yksilöllisten taipumusten ja yhteiskunnallisten normien välisen dynamiikan analysointia. Hän hahmottelee kirjan rakennetta ja mainitsee, että se jaetaan rikospsykologian yleisiin periaatteisiin, ympäristötekijöiden vaikutukseen rikollisuuteen sekä erityiseen keskittymiseen tiettyjen rikollisten tekojen taustalla oleviin psykologisiin tekijöihin. Ensimmäiset luvut luovat pohjan rikollisen toiminnan juurten sekä yksilöllisten psykologisten tilojen ja yhteiskunnan odotusten välisen tasapainon syvemmälle tarkastelulle.