Camille Pitollet’n teos ”V. Blasco Ibáñez, hänen romaaninsa ja hänen elämänsä romaani” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu elämäkerrallinen tutkimus. Teos tarkastelee espanjalaisen kirjailijan Vicente Blasco Ibáñezin elämää ja kirjallista tuotantoa keskittyen hänen huomattavaan persoonallisuuteensa ja tuotteliaaseen kirjailijanuraansa. Se perehtyy hänen seikkailuihinsa, intohimoihinsa ja haasteisiin, joita hän kohtasi sekä henkilökohtaisessa elämässään että poliittisissa pyrkimyksissään, ja tarjoaa yksityiskohtaisen muotokuvan espanjalaisen kirjallisuuden merkittävästä hahmosta. Kirjan alussa Blasco Ibáñez esitellään kirjallisuudelle syvästi omistautuneena miehenä, jota kuvataan usein ainutlaatuisen ja dynaamisen persoonallisuuden omaavaksi. Siinä kerrotaan kirjailijan yrityksistä kääntää yksi Ibáñezin parhaista romaaneista ja pohditaan vaikeuksia, joita Pitollet kohtasi kootessaan riittävästi aineistoa kattavan elämäkerran kirjoittamiseksi. Teksti viittaa Ibáñezin luonteen monimutkaisuuteen, hänen rakkauteensa lukemista kohtaan, kyvyttömyyteensä arvostaa menneisyyttään sekä taipumukseensa tuhota kaikki kirjalliset dokumentit elämästään. Kertomus herättää myös ihailua Ibáñezin hellittämätöntä tiedon tavoittelua ja luovaa intoa kohtaan ja pohjustaa hänen kirjallisen vaikutuksensa ja henkilökohtaisten pyrkimystensä syvällisempää tarkastelua kirjan kuluessa.