Marcel Proustin teos ”Kadonnutta aikaa etsimässä, osa VII: Löydetty aika, osa 1 (2:sta)” on hänen monumentaalisen romaaninsa seitsemäs ja viimeinen osa. Se julkaistiin vuonna 1927, hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1922. Tämä päätösosa kokoaa yhteen kertojan elinikäisen matkan muistin, ajan ja Ranskan seurapiirien parissa. Se on yksi kolmesta osasta, jotka valmistuivat ainoastaan luonnosmuodossa, ja sisältää Proustin veljen Robertin toimittamia viimeistelemättömiä katkelmia. Osa edustaa niiden teemojen huipentumaa, joissa tutkitaan tahdosta riippumatonta muistia ja mieleen palauttamista – teemoja, jotka määrittävät tätä 1900-luvun kirjallisuuden merkkiteosta.
Wikipedia-linkit: