Marcel Proustin teos ”Kadonnutta aikaa etsimässä, osa VII: Jälleen löydetty aika, osa 2 (2:sta)” on vuonna 1927 postuumisti julkaistu romaani. Tässä viimeisessä osassa kertoja kulkee sodanaikaisen Pariisin halki, missä hän todistaa seurapiirien muodonmuutosta ja saa selville paroni de Charlusin salatut paheet. Vietettyään vuosia parantolassa kertoja palaa Pariisiin, missä aistimukset herättävät yhtäkkiä hänen kirjoittamishalunsa uudelleen. Seurapiirikokoontumisessa hän joutuu kohtaamaan ajan kulumisen järkyttävän todellisuuden ja päättää omistautua kadonneen menneisyyden tavoittamiselle.