Adolf Schwayerin ”Weihnachtserzählungen” on 1900-luvun alussa kirjoitettu joulukertomusten kokoelma. Teos käsittelee perheen, rakkauden ja joulun hengellisen olemuksen teemoja, ja siinä kuvataan todennäköisesti erilaisia henkilöhahmoja, jotka joutuvat juhla-aikana navigoimaan ihmissuhteidensa monimutkaisuudessa. Kertomusten on tarkoitus herättää esiin juhlapyhien perinteisiin liittyvä lämpö ja syvemmät merkitykset sekä inhimillisen yhteyden merkitys. Kokoelman alussa esitellään Theobald Volkmar, nuori mies, joka kamppailee sekä myrskyisän illan ankaruutta että perheen ylpeyden ja vieraantumisen taakkaa vastaan. Hänen sisäiset kamppailunsa asetetaan vastakkain hänen ja äidin välisen hellän suhteen kanssa; äiti säilyy lämmön lähteenä heidän taloudellisten vaikeuksiensa keskellä. Alkujakso tavoittaa Theobaldin ajatukset hänen pohtiessaan isänsä rakkauden ja ylpeyden perintöä, mikä mutkistaa hänen suhdettaan varakkaaseen setäänsä. Valmistautuessaan viettämään joulua Theobald saa odottamatonta apua hyväsydämiseltä neiti Ernaltä, mikä johtaa koskettavaan yhteyden ja toivon hetkeen. Se kietoutuu yhteen sovituksen teemojen ja joulukaudelle ominaisen antamisen hengen kanssa.