Camilo Castelo Brancon ”Suicida” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu koskettava romaani. Teos käsittelee itsemurhan teemaa ja tarkastelee menetykseen, epätoivoon ja ihmisyyteen liittyviä monimutkaisia tunteita traagisen henkilöhahmon näkökulmasta. Se heijastaa päähenkilön kohtaamia yhteiskunnallisia paineita ja henkilökohtaisia kamppailuja, joiden edessä hän lopulta taipuu olosuhteidensa synkkyyteen. Kertomus keskittyy Elisa Loeve-Weimariin, poikkeuksellisen kauniiseen ja lahjakkaaseen naiseen, joka kokee elämänsä aikana musertavia menetyksiä, kuten rakkaiden lastensa kuolemat ja avioliittonsa romahtamisen José Joaquim Gonçalves Baston kanssa. Kamppaillessaan hiipuvien unelmiensa ja henkisen rappeutumisensa kanssa Elisa joutuu matkallaan kohtaamaan epätoivonsa syvyyden sekä yhteiskunnan välinpitämättömyyden niitä kohtaan, jotka kärsivät henkisesti. Lopulta hän joutuu tuskallisen elämäntodellisuutensa eteen ja uskoen olevansa tuomittu kurjuuteen riistää itseltään hengen. Jäljelle jää pohdinta epätoivon ja toteutumattomien mahdollisuuksien traagisista seurauksista, samalla kun kertomus kietoutuu kirjailijan laajempaan rakkauden, menetyksen ja yhteiskunnan välinpitämättömyyden tarkasteluun.