"豆棚閒話" on Ainajushin kokoelma kertovia esseitä, jotka on todennäköisesti kirjoitettu 1800-luvun lopulla. Teos käsittelee inhimillisten tunteiden ja sosiaalisen kanssakäymisen teemoja erilaisten anekdoottien ja tarinoiden kautta keskittyen erityisesti mustasukkaisuuden värittämien ihmissuhteiden monimutkaisuuteen. Tekstin alussa kuvataan elävästi maaseudun arkielämää, jossa ihmiset kokoontuvat paputrellien alle kertomaan tarinoita ja keskustelemaan paikallisista uutisista. Kertoja esittelee henkilöhahmojen välisen vuoropuhelun, jossa runous ja proosa yhdistyvät heidän pohtiessaan mustasukkaisuutta, erityisesti naisissa. Traagisen Liu Boyun ja tämän mustasukkaisen vaimon kaltaisten hahmojen tarinoiden sekä mustasukkaisuutta toistuvana yhteiskunnallisena teemana humoristisen kriittisesti tarkastelevien huomioiden kautta teksti alkaa punoa yhteen viihdyttäviä kertomuksia ja syvällistä yhteiskunnallista kommentaaria vihjaten, että jopa harmittomat kokoontumiset voivat paljastaa naapureiden syvälle juurtuneita tunteita.