Maria Amalia Vaz de Carvalhon teos ”Alguns homens do meu tempo: impressões litterarias” on todennäköisesti 1800-luvun lopulla kirjoitettu kokoelma kirjallisia vaikutelmia. Teos heijastaa tekijän ajatuksia ja havaintoja aikansa erilaisista kirjallisuuden hahmoista ja asettaa hänen omat kokemuksensa näiden taiteellisten ansioiden yhteyteen. Alkuluvut viittaavat syvälliseen pohdintaan kirjallisesta maisemasta ja sitä muovanneista persoonallisuuksista sekä ystävyyden, taiteellisen arvostuksen ja henkilökohtaisten tunteiden teemojen käsittelyyn. Teoksen alussa tekijä omistaa kirjansa ystävälleen D. Maria Manoela de Britolle, ylistää tämän hyveitä ja heidän ystävyyttään, joka on vaikeina aikoina vaikuttanut tekijään parantavasti. Teksti paljastaa tekijän pohdintoja erilaisista kirjallisista hahmoista, kuten runoilija Gonçalves Cresposta, ja tarjoaa vivahteikkaan tarkastelun heidän teoksistaan sekä tunteista, joita heidän runoutensa herättää tekijässä hänen perehtyessään siihen. Tämä aloitus osoittaa henkilökohtaisten muistelmien ja kirjallisuuskritiikin yhdistelmän ja luo sävyn, jossa lämmin ihaileminen kietoutuu syvään nostalgiaan ja tunnepitoiseen vaikuttavuuteen.