James Braidwoodin teos ”Palontorjunta ja tulipalojen sammuttaminen” on 1800-luvun puolivälissä kirjoitettu yksityiskohtainen tieteellinen julkaisu. Kirjassa käsitellään laajasti paloturvallisuutta, ennaltaehkäisymenetelmiä ja Braidwoodin kehittämiä palontorjuntastrategioita. Braidwood oli järjestäytyneiden palokuntien perustamisen uranuurtaja. Teos toimii sekä Braidwoodin uraa käsittelevänä muistelmana että paloturvallisuuden käsikirjana, jossa korostetaan kurinalaisuuden, koulutuksen ja palontorjuntavälineiden asianmukaisen käytön merkitystä. Teoksen alussa esitellään kirjoittajan ansiot ja luodaan paloturvallisuudelle historiallinen tausta. Samalla havainnollistetaan palontorjunnan kehitystä kaoottisista menetelmistä järjestelmällisempään lähestymistapaan, jota Braidwood itse johti. Braidwood muistelee palokuntien varhaisvaiheita ja kertoo kokemuksistaan Edinburghissa, jossa hän toteutti ratkaisevia uudistuksia tuhoisien tulipalojen osoitettua järjestäytyneiden sammutustoimien tarpeen. Lisäksi hän korostaa asianmukaisen rakentamisen ja kansanvalistuksen välttämättömyyttä tulipalojen ehkäisemisessä ja luo siten perustan koko kirjassa esiteltävälle laajalle tietämykselle.