Gabriele D’Annunzion teos ”Isaotta Guttadàuro ed altre poesie” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu runokokoelma. Teos käsittelee kauneuden, rakkauden ja luonnon teemoja keskittyen Isaotta Guttadàuron hahmoon, joka ilmentää naisellisen viehätysvoiman ihannetta ja jota ympäröi rikas historiallisten ja mytologisten viittausten kudelma. Lyyrisissä säkeissään kokoelma paneutuu halun ja kaipauksen tunneperäiseen maisemaan. Teoksen alussa lukijalle avautuu eloisa ja loistelias kohtaus, jossa Lucrezia Borgia esiintyy suuren juhlan keskellä. Seuraavat runot pohtivat Isaottan lumoavaa kauneutta ja hänen ihailijoidensa omistautumista ammentaen luonnon ja klassisen mytologian kuvastosta. Kieli on rikasta ja ilmaisuvoimaista, ja siinä Isaottaa kuvataan erilaisissa ympäristöissä ja kohtaamisissa, joissa puhuja ilmaisee kaipuunsa hänen luokseen ja arvostuksensa hänen sulokkuuttaan kohtaan. Aloitusosa luo sävyn syvän romanttiselle rakkauden ja ihannoitujen kauneuden muotojen tarkastelulle ja esittää koristeellisen, tunteista elävän maailman.