Gabriele D’Annunzion teos ”Il ferro” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu kolmiosainen draama. Näytelmä sijoittuu rapistuvaan toskanalaiseen huvilaan, joka herättää mielikuvia sekä loistosta että melankoliasta, ja seuraa tunnekuohujen ja vaikeiden perhesuhteiden keskelle joutuneita henkilöhahmoja. Keskeinen hahmo on Mortella, syvästi introspektiivinen nuori nainen, joka kamppailee tunteidensa kanssa vieraantunutta äitiään ja isäpuoltaan Gherardo Ismeraa kohtaan käsitellessään samalla muistoihin, identiteettiin ja kaipaukseen liittyviä teemoja. Draaman alussa yleisölle esitellään koskettava kohtaus, jossa Mortella pohtii elämäänsä ja käsitystään itsestään perheensä vaikean menneisyyden kontekstissa. Keskustellessaan seuralaisensa La Rondinen kanssa hän käsittelee vuoropuhelun kautta rakkauden, katumuksen ja nostalgian eri teemoja. Tämä aloitusasetelma luo jännittyneen tunnelman, kun Mortellan mielentila vaikuttaa hauraalta ja vihjaa hänen perhesiteisiinsä liittyviin ratkaisemattomiin tunteisiinsa sekä menneisyyden surun pahaenteiseen läsnäoloon. Gherardo Ismeran saapuminen merkitsee merkittävää käännekohtaa ja paljastaa patoutuneiden tunteiden kerrostumia, jotka luovat pohjan draaman etenemiselle.