John Talbot Smithin 1900-luvun alkupuolella kirjoittama ”Katoamisen taito” on kaunokirjallinen romaani. Tarina seuraa Horace Endicottia, nuorta miestä, joka kokee syvällisen muodonmuutoksen nähtyään tragedian, mikä saa hänet kyseenalaistamaan elämänsä ja ihmissuhteensa. Kertomus käsittelee identiteetin, petoksen ja menneisyyteen liittyvien siteiden täydellisen katkaisemisen taitoa. Kirjan alussa tutustumme Horaceen, joka pohtii näennäisen täydellistä elämäänsä mentyään naimisiin Sonia Westfieldin kanssa. Hänen elämänsä saa kuitenkin synkän käänteen junaonnettomuudessa, jossa hän tapaa monsignor O’Donnellin. Tämä kohtaaminen käynnistää sarjan pohdintoja uskosta ja olemassaolosta, erityisesti kun Horace näkee nuoren lämmittäjän kuolevan ja papin hoitavan tätä myötätuntoisesti. Tämä järkyttävä kokemus pakottaa Horacen kohtaamaan elämän haurauden ja käynnistää tapahtumaketjun, joka saa hänet pohtimaan omaa identiteettiään ja mahdollisuutta kadota nykyisestä elämästään. Avausluvut luovat mukaansatempaavan tunneilmaston ja vihjaavat Horacen kohti radikaalia muutosta johtavan matkan monimutkaisuuteen.
Ilmestyi kaksikymmentä vuotta alkuperäisen julkaisunsa jälkeen nimellä: Mies joka katosi.