Carl von Clausewitzin teos ”Perusajatuksia sodasta ja sodankäynnistä” on 1800-luvun alussa kirjoitettu filosofinen tutkielma sotilasstrategiasta. Teos syventyy sodan luonteeseen, sen periaatteisiin sekä sodan ja politiikan väliseen suhteeseen ja väittää, että sota on valtion politiikan jatkamista toisin keinoin. Siinä tarkastellaan keskeisiä käsitteitä, kuten puolustuksen teoriaa, päätöksenteon monimutkaisuutta sekä sodan vaikutuksia sekä sotilaisiin että kansakuntiin. Tekstin alussa esitellään Clausewitzin perustavanlaatuiset näkemykset sodan luonteesta ja olemuksesta. Hän väittää, ettei sota ole pelkästään taistelujen sarja vaan poliittisen keskustelun jatke, ja korostaa sekä fyysisen väkivallan että taistelun psykologisten ulottuvuuksien olennaista merkitystä. Clausewitz käsittelee sekä sodankäynnin haasteiden ymmärtämisen että strategisen suunnittelun tarpeen tärkeyttä ja tunnustaa samalla, että sodan ennalta-arvaamattomuus tekee jäykistä teorioista riittämättömiä. Hän pohjustaa sotilasoperaatioiden ja päätöksenteon kattavaa tarkastelua korostaen sopeutumiskyvyn ja taistelukentän tilanteisiin liittyvien riskien arvioinnin välttämättömyyttä.