Angelos Vlachoksen teos ”Ανάλεκτα Τόμος Πρώτος” on 1900-luvun alussa kirjoitettu kokoelma yhteiskunnallisia kertomuksia ja esseitä. Teos näyttää käsittelevän erilaisia yhteiskuntaan liittyviä teemoja ja ehkä pohtivan ajankohtaisia kysymyksiä ja historiallisia havaintoja useiden vuosikymmenten aikana sanomalehdissä ja aikakauslehdissä aiemmin julkaistujen esseiden kokoelman kautta. Niteen alussa kertomus johdattaa lapsuusmuistoihin kohdistuvaan nostalgiseen kaipaukseen ja herättää elävän mielikuvan menneisyydestä, joka oli täynnä viattomia iloja ja rakkaan isoäidin kertomia tarinoita. Avausosassa käsitellään muistin, tarinankerronnan ja ajan katkeransuloisen kulumisen teemoja. Siinä korostetaan tarinankerronnan kauneutta keinona yhdistää menneisyys ja nykyhetki sekä luodaan sävy seuraaville kertomuksille, joiden odotetaan sisältävän sekä yhteiskunnallista havainnointia että henkilökohtaista pohdintaa ja kutsuvan lukijoita tarkastelemaan omia muistojaan ja näkökulmiaan.