”Ύμνος εις την Αθηνά” (”Hymni Athenelle”) Κωστής Palamaksen kirjoittama lyyrinen runo 1800-luvun lopulta. Runo on viisauden ja sodankäynnin jumalattaren Athenen ylistys, ja siinä ilmaistaan ihailua Ateenan kaupunkia kohtaan. Ateena kuvataan jumalallisena kaupunkina, joka liittyy kulttuuriseen ja älylliseen suuruuteen. Mielikuvituksellisen kuvakielen ja rikkaan symboliikan kautta teksti käsittelee isänmaallisuutta, kunnioitusta jumalallista kohtaan sekä ihmisen kokemusta suhteessa Athenen edustamiin ihanteisiin. Runon aloitusosa esittelee Athenen ja tuo esiin hänen olemuksensa sekä merkityksensä Ateenan kaupungille. Se alkaa jumalattaren ylistyksillä, joissa häntä verrataan puhtauden, viisauden ja voiton majakkaan. Runoilija pohtii Ateenaa pyhänä paikkana, jota jumalallinen vaikutus on muovannut ja joka on täynnä historiallisia viittauksia ja maisemien kauneutta. Kuvaillessaan jumalattaren syntymää ja hänen rooliaan kaupungin suojelijana hän punoo yhteen henkilökohtaiset tunteet ja yhteisen ylpeyden vihjaten, että Athenen hyveet resonoivat syvästi ateenalaisten sydämissä ja korostavat heidän kestävää henkeään sekä yhteyttään kotimaahansa.