Κωστής Παλαμάςin ”Θάνατος Παλληκαριού” on 1900-luvun alussa kirjoittama romaani. Kirja käsittelee sankaruutta ja tragediaa sekä keskittyy Μήτρος Ρουμελιώτης -nimiseen nuoreen mieheen, joka ilmentää yhteisönsä urheaa henkeä. Romaanin alussa tunnelma sijoittuu Μεγάλη Παρασκευή -päivän (pitkäperjantain) synkkään yöhön, jolloin paikalliset valmistautuvat Kristuksen ristiinnaulitsemiseen liittyviin sururituaaleihin. Kertomus esittelee Μήτροςin ja hänen toverinsa juhlallisen mutta hartaansävyisen yön aikana, ja leikkimielisen toveruuden hetkellä Μήτρος loukkaa vahingossa itseään. Tämä tapahtuma käynnistää tapahtumaketjun, joka etenee yhteisön huolestuneisuudessa hänen vammastaan ja sen seurauksista. Samalla se tuo esiin sekä tiiviin yhteisön dynamiikan että raskaammat teemat, kuten kuolevaisuuden, maskuliinisuuden ja yhteiskunnan kauneuteen ja voimaan liittämät odotukset. Alku tarjoaa katsauksen kyläläisten elämään, heidän perinteisiinsä sekä Μήτροςin kohtaamiin sisäisiin kamppailuihin, kun hän yrittää selviytyä vammansa seurauksista.