Lion Simonsin ”Beówulf” on 1800-luvun lopulla kirjoitetun muinaisenglanninkielisen sankarirunon käännös ja kommentaari. Teos on tärkeä akateeminen lähde, jonka tavoitteena on täyttää aukkoja germaanisen perinteen yhden merkittävimmän kirjallisen luomuksen tutkimuksessa. Eepoksen keskiössä on sankari Beowulf, joka kohtaa Grendelin ja tämän äidin kaltaisia mahtavia olentoja ja jonka kautta käsitellään sankaruuden, uskollisuuden sekä hyvän ja pahan välisen kamppailun teemoja. ”Beówulfin” alussa kääntäjä kertoo pyrkimyksestään tehdä alkuperäistekstistä selkeä ja helposti lähestyttävä sekä tunnustaa samalla muinaisrunouden kääntämiseen liittyvät monimutkaisuudet. Hän panee merkille anglosaksin kielen vivahteikkuuden aiheuttamat haasteet ja esittelee runon kulttuurista merkitystä pohtien sen historiallista asiayhteyttä ja pysyvää vaikutusta kirjallisuuteen. Alussa korostuvat lisäksi eeposta hallitsevat urheuden ja yhteisöllisyyden teemat, jotka luovat pohjan Beowulfin legendaarisille taisteluille ja hänen kehitykselleen sankarina omassa yhteisössään.