Friedrich Nietzschen teos ”Epäjumalten hämärä eli Kuinka filosofoida vasaralla” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu filosofinen tutkielma. Teos tarkastelee kriittisesti länsimaisen filosofian ja moraalin perinteisiä arvoja ja esittää Nietzschen kehotuksen arvioida nämä arvot perusteellisesti uudelleen ja ”arvottaa ne uudelleen”. Teoksen keskeinen ajatus on, että monet pitkään vallinneet uskomukset, erityisesti uskonnollisista ja moraalisista opeista juontuvat, ovat muuttuneet epäjumaliksi, jotka on hävitettävä, jotta tieltä raivataan tila elämää vahvistavalle filosofialle. Teoksen ”Epäjumalten hämärä” aloitus johdattaa Nietzschen laaja-alaiseen yhteiskunnallisten normien ja sellaisten filosofioiden kritiikkiin, jotka heikentävät yksilön voimaa ja elinvoimaa. Se sisältää kääntäjän esipuheen, jossa taustoitetaan teoksen lyhyttä syntyhistoriaa ja merkitystä Nietzschen tuotannossa. Esipuhe korostaa Nietzschen pyrkimystä haastaa juurtuneet uskomukset, joita hän pitää haitallisina, ja väittää, että ”vanha totuus” on muuttumassa merkityksettömäksi ihmiskunnan kohdatessa uuden ja vahvistuneen käsityksen olemassaolosta. Nietzsche ilmaisee vakaumuksensa siitä, etteivät moraalin nykyiset tulkinnat palvele elämää, vaan edistävät pikemminkin rappeutumista ja siihen kohdistuvaa katkeruutta. Tämän perustan luomisen lomassa kirjailija ennakoi syvällisiä argumentteja, joita hän esittää seuraavissa jaksoissa, ja valaisee visiotaan inhimillisen potentiaalin elvyttämisestä.