Percy Bysshe Shelleyn ”A Defence of Poetry and Other Essays” on 1800-luvun alussa laadittu kokoelma filosofisia kirjoituksia. Esseet käsittelevät monia aiheita, kuten rakkautta, olemassaolon luonnetta, metafysiikkaa, etiikkaa ja ihmiskunnan taiteellisia ilmaisuja. Shelley käyttää proosaansa esittääkseen puolustuksensa runoudelle ihmisen tunteiden ja mielikuvituksen olennaisena välittäjänä ja korostaakseen sen merkitystä kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Teoksen alussa tarkastellaan syvällisesti rakkauden käsitettä ja kuvataan se voimakkaaksi voimat, joka yhdistää ihmiset toisiinsa ja ympäröivään maailmaan. Shelley pohtii inhimillisten tunteiden monimutkaisuutta ja korostaa ymmärryksen sekä yhteyden kaipuuta toisiin ihmisiin; tällaiset yhteydet johtavat usein pettymykseen, kun ne eivät yllä odotusten tasolle. Hän esittää, että rakkaus ei ole ainoastaan intohimo vaan myös olemassaolomme perustavanlaatuinen ulottuvuus, joka saa ihmiskunnan etsimään kauneutta kaikissa elämän muodoissa. Shelley luo lyyrisen ja filosofisen lähestymistavan avulla pohjan syvälliselle keskustelulle inhimillisen kokemuksen yhteen kietoutuneisuudesta ja rakentaa filosofisen perustan puolustukselleen runoudesta muutosta aikaansaavana taidemuotona.