Wilhelm Bölschen teos ”Von Wundern und Tieren: Neue naturwissenschaftliche Plaudereien” on 1900-luvun alussa kirjoitettu luontoaiheisten esseiden kokoelma. Kirjassa tarkastellaan luonnon eri ilmiöitä keskittyen eläinten kiehtovaan elämään ja niiden ainutlaatuisiin ominaisuuksiin. Bölsche lähestyy aihetta tieteellisesti mutta mukaansatempaavasti ja kutsuu lukijat arvostamaan luonnon ihmeitä elävien kuvausten ja oivaltavien havaintojen kautta. Teos alkaa pohdinnalla ihmisen kokemuksesta ja suhteestamme luontoon, erityisesti ensimmäisen maailmansodan taustaa vasten. Kirjoittaja osoittaa kunnioitusta Alexander von Humboldtille ja korostaa luonnosta myrskyisänä aikana löytyvää lohtua. Tämän johdannon jälkeen ensimmäinen luku alkaa tarkastelulla, jossa perehdytään termiitteihin ja niiden monimutkaisiin yhteiskuntarakenteisiin. Samalla niiden maanalaista arkkitehtuuria verrataan kiehtovalla tavalla inhimillisen käyttäytymisen ja yhteiskunnan synkempiin puoliin. Kertomusta sävyttää mietiskelevä tunnelma, joka korostaa luonnon luomusten ihmeellisyyttä ja vihjaa, että jopa kaaoksen keskellä luonto tarjoaa syvällistä kauneutta ja salaperäisyyttä niille, jotka pyrkivät ymmärtämään sitä.