Carl Küchlerin teos ”Elizabeth, Itävallan keisarinna ja Unkarin kuningatar” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu historiallinen kuvaus. Kirja kertoo Baijerin Elizabethin elämästä ja tarkastelee hänen lapsuuttaan, avioliittoaan sekä myrskyisiä kokemuksia, jotka muovasivat hänen aikaansa merkittävänä hahmona Euroopan historiassa. Se kuvaa paitsi hänen kuninkaallisia velvollisuuksiaan myös hänen henkilökohtaisia kamppailujaan ja rinnastaa hänen elämänsä usein Marie Antoinetten elämään korostaen kauneuden, rakkauden ja tragedian koskettavia teemoja, jotka varjostivat hänen olemassaoloaan.” ”Tämän kertomuksen aloitus johdattaa lukijan Elizabethin sukuperän ja Baijerissa vietetyn lapsuuden taustaan luoden perustan hänen myöhemmälle nousulleen merkittävään asemaan. Se alkaa juhlatilaisuudesta, herttua Maximilian Josephin, Elizabethin isän, timanttihääpäivästä, ja tuo esiin hänen perheensä laajat yhteydet muihin Euroopan kuningashuoneisiin. Kertomus antaa ymmärtää, että Elizabethin lapsuus oli täynnä luonnon kauneutta ja maaseutuelämän yksinkertaisuutta, mikä muodosti jyrkän vastakohdan hänen tulevan keisarillisen hovin roolinsa monimutkaisuudelle ja jäykkyydelle sekä ennakoi surua ja vieraantuneisuutta, joita hän myöhemmin kokisi Wienissä.