Emilio Salgarin ”L'Uomo di Fuoco” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu romaani. Tarina sijoittuu Brasilian rannikolle ja keskittyy Diego Alvaro Viana de Correaan, nuoreen merimieheen, joka joutuu merellä vaaralliseen tilanteeseen. Myrskyn haaksirikkoon ajama Alvaro joutuu kohtaamaan sekä luonnonvoimat että Brasilian alkuperäiskansojen aiheuttamat vaarat; nämä kansat tunnetaan kannibalistisista tavoistaan. Romaanin alussa myrskyisä meri koettelee Intiaa kohti purjehtivan portugalilaisen karavellin miehistöä. Vanha luotsi ja nuori aatelismies Alvaro de Correa joutuvat välittömän tuhon uhreiksi, kun he ajautuvat kohti petollista rannikkoa, jolla asuu hurjia heimoja. Juuri kun laiva horjuu katastrofin partaalla, kerronta siirtyy korostamaan Alvaron pyrkimyksiä selviytyä kaaoksen keskellä: hän navigoi myrskyn vaaroissa ja valmistautuu samalla mahdolliseen kohtaamiseen raakalaisten heimojen kanssa, jotka asuttavat sitä maata, jolle he ovat väistämättä haaksirikkoutumassa. Tämä aloitus luo sävyn seikkailulle, joka on täynnä vaaroja, rohkeutta ja selviytymisen tavoittelua ylivoimaisilta vaikuttavia vastoinkäymisiä vastaan.