”Minä ja itsensä johtaminen: Arnold Bennettin esseitä olemassaolosta” on kokoelma 1900-luvun alkupuolella kirjoitettuja pohdiskelevia esseitä. Kirja kuuluu henkilökohtaisten ja yhteiskunnallisten pohdintojen lajityyppiin, ja siinä yhdistyvät filosofian, psykologian ja yhteiskunnallisen tarkastelun ainekset. Se käsittelee ihmisen käyttäytymisen ja itsetuntemuksen perustavanlaatuisia puolia, ja Bennett tarkastelee haasteita, joita ihmiset kohtaavat hallitessaan itseään, halujaan ja roolejaan yhteiskunnassa. Kirjan keskeinen aihe on henkilökohtaisen täyttymyksen ja onnellisuuden luonne sekä elämän suunnistamisen monimutkaisuus silloin, kun ihminen pyrkii pysymään uskollisena itselleen. Bennett esittelee tässä kirjassa esseesarjan, jossa käsitellään monenlaisia aiheita, kuten onnellisuuden tavoittelua, sota-ajan työn todellisuutta, päiväkirjan pitämisen tapaa, itsekritiikkiä, pikkutarkkuutta sekä muodin ja yhteiskunnallisten tapojen syvempiä merkityksiä. Elävien anekdoottien ja mukaansatempaavan päättelyn avulla hän arvostelee pinnallista elämäntapaa — kuten nautinnon tavoittelua sen itsensä vuoksi tai yhteiskunnan odotusten sokeaa noudattamista — ja kannustaa sen sijaan rehelliseen itsetutkiskeluun ja päämäärätietoiseen elämään. Hän pohtii myös rajoituksia ja harhakuvitelmia, joita ihmiset kohtaavat, arkisten kokemusten hienovaraista arvoa sekä sitä, miten tärkeää on hyväksyä itsensä ilman kateutta tai liiallista pyrkimystä tavanomaiseen menestykseen. Esseissään Bennett kehottaa lukijoita kohtaamaan elämän rohkeasti, määrittelemään onnellisuuden omilla ehdoillaan ja arvostamaan niitä monimutkaisia motiiveja, jotka muovaavat käyttäytymistä. Lopulta hän puolustaa tasapainoista ja myötätuntoista tapaa ymmärtää itseä ja muita.