Rudyard Kiplingin ”Indian Tales” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu novellikokoelma, joka ammentaa kirjailijan kokemuksista siirtomaa-ajan Intiassa. Tarinat käsittelevät monenlaisia teemoja, kuten seikkailua, moraalia sekä brittiläisten siirtomaaisäntien ja Intian kansan välisiä kulttuurisia kohtaamisia. Alkuosassa esitellään muun muassa Charlie Mears, nuori lontoolainen kirjailijanalku, joka kamppailee kirjallisten tavoitteidensa kanssa ja joutuu tahtomattaan kietoutuneeksi jälleensyntymistä ja seikkailua käsittelevään tarinaan. ”Indian Talesin” alku luo puitteet Charlie Mearsin pyrkimyksille hänen haaveillessaan omaperäisen tarinan kirjoittamisesta. Kohdatessaan nimettömän kertojan hän kertoo tälle kiehtovan idean kaleeriorjasta, josta avautuu mahdollisuus rikkaaseen kertomukseen. Vaikka Charlien näkemykset ovat aluksi kokemattomuuden vuoksi sekavia, kertoja näkee hänen ajatuksessaan potentiaalia ja tuntee velvollisuudekseen auttaa tätä herättämään sen eloon. Alkuosa punoo taitavasti yhteen luovuuden ja identiteetin teemoja vihjaten muistin ja olemassaolon syvällisempään tarkasteluun, kun Charlie ammentaa kertomuksissaan tietämättään aiemmista elämistään ja luo näin kiehtovan yhdistelmän fiktiota ja filosofista pohdintaa.