Andrew P. Peabodyn teos ”Moraalifilosofian käsikirja” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu kattava tutkielma eettisistä periaatteista. Teos on tarkoitettu ensisijaisesti korkeakoulujen ja lukioiden opetuskäyttöön, ja se toimii johdantona moraalifilosofian ja eettisen käyttäytymisen perusteisiin. Se perehtyy tekojen ja aikomusten luonteeseen sekä niihin taustalla vaikuttaviin motiiveihin, jotka ohjaavat ihmisen käyttäytymistä, keskittyen oikean ja väärän, velvollisuuden ja moraalisen vastuun käsitteisiin. Kirjan alussa esitellään toiminnan aihe ja selitetään, että teon moraalisuus määräytyy sen taustalla olevan aikomuksen perusteella. Peabody käsittelee inhimillisen tahdon ja vapauden luonnetta pohtien, onko todellista valinnanvapautta olemassa vai vaikuttavatko ulkoiset tekijät aikomuksiimme. Hän korostaa tietoisuuden merkitystä moraalin ymmärtämisessä ja esittää, että tietoisuutemme eri vaihtoehdoista ja niiden seurauksista on eettisen päätöksenteon perusta. Tämä luo pohjan moraalifilosofian perusteellisemmalle tarkastelulle koko teoksessa, jonka tavoitteena on tarjota järjestelmällinen viitekehys moraalisten velvollisuuksien ja ihmisen toimintaa ohjaavien periaatteiden ymmärtämiselle.