Au bord du lac
Tietoa kirjasta
Émile Souvestren teos «Au bord du lac» on 1800-luvun puolivälissä kirjoitettu romaani. Kertomus alkaa pohdinnoilla historian vaikutuksesta, kun kirjailija mietiskelee menneiden sivilisaatioiden jäänteitä ja sitä, miten ne kietoutuvat nykyhetkeen. Sitten tarina keskittyy Norva-nimisen äidin ja hänen nuoren poikansa Arvinsin kokemuksiin. He joutuvat osaksi kelttiläisten vankien joukkoa, jota kuljetetaan Rooman halki heidän tappionsa jälkeen. Tämä kertomus käsittelee kärsimystä, sitkeyttä sekä herrojen ja orjien välistä yhteiskunnallista dynamiikkaa Rooman valloitusten taustaa vasten. Teoksen alussa kirjailija kuvaa Norvan ja Arvinsin ahdinkoa ja korostaa heidän henkistä kamppailuaan, sillä he kuuluvat suurempaan joukkoon sotaretken aikana vangittuja kelttejä. Norvan kiihkeä päättäväisyys suojella poikaansa käy ilmi, kun taas Arvins heijastaa äitinsä hiljaista voimaa heidän kohtaamistaan epätoivoisista olosuhteista huolimatta. Vankeina ja orjiksi määrättyinä he joutuvat kestämään tilanteensa kaaoksen ja julmuuden, ja heidät on merkitty myytäväksi roomalaisen hedonismin keskuksessa. Alkukappaleet luovat pohjan vapauden tavoittelun, äidin ja lapsen välisen siteen sekä muinaisen Rooman palvelusorjuuden historiallisen taustan syvemmälle tarkastelulle. Näiden aiheiden voi olettaa puhuttelevan lukijoita, joita kiinnostavat yhteiskunnalliset pohdinnat ja henkilöhahmovetoinen kerronta.
