Jean Baptiste Pierre Antoine de Monet de Lamarckin ”Zoölogische Philosophie” on todennäköisesti 1800-luvun alussa kirjoitettu tieteellinen julkaisu. Teos käsittelee eläintieteen filosofisia perusteita ja periaatteita sekä tarkastelee eläinten luonnonhistoriaa ja luokittelua. Sen tavoitteena on tarjota näkemyksiä evolutiivisista prosesseista, jotka ohjaavat eri lajien kehitystä, sekä niiden ominaisuuksia muovaavista taustalla vaikuttavista mekanismeista. ”Zoölogische Philosophie” alkaa professori C. Ph. Sluiterin esipuheella, jossa hän pohtii Lamarckin teoksen historiallista taustaa ja tunnustaa tämän merkittävät mutta usein sivuutetut panokset biologian tieteelle. Lamarck korostaa elävien organismien välisten suhteiden havainnoinnin ja tulkinnan merkitystä sekä ehdottaa järjestelmällistä lähestymistapaa elämän monimuotoisuuden ymmärtämiseen. Teksti tuo esiin Lamarckin pyrkimyksen selventää lajien välisiä evolutiivisia suhteita ja esittelee keskeisiä käsitteitä, kuten sopeutumisen, elinten kehittymisen käytön kautta sekä luonnonhistorian filosofiset perusteet. Lamarckin teos luo pohjan eläintieteen periaatteiden yksityiskohtaiselle tarkastelulle, joka jatkuu tekstin seuraavissa osissa.