Harold Steele MacKayen ”Panchronicon” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu fiktiivinen romaani. Tarina keskittyy kahteen sisarukseen, Rebeccaan ja Phoebe Wiseen, jotka sotkeutuvat Copernicus Droopin omalaatuisiin ajatuksiin. Droop on kylän hylkiö, jolla on mielikuvituksellinen teoria aikamatkailusta. Kertomuksen edetessä henkilöt tarkastelevat kunnianhimon, ajan kulumisen ja uuden mahdollisuuden kaipuun teemoja omalaatuisen tieteisfiktion kehyksessä. Kirjan alussa kaksi sisarta esitellään kotonaan Peltonville Centerissä New Hampshiressa, missä he puuhailevat tavallisten askareiden ja arkielämän parissa. Vanhempi sisar Rebecca on käytännöllinen ja hoivaava, kun taas nuorempi Phoebe on täynnä uteliaisuutta ja kunnianhimoa, etenkin Shakespeare-kurssinsa suhteen. Heidän vuorovaikutuksensa on kepeää mutta paljastavaa ja luo pohjan Copernicus Droopin saapumiselle. Droop ehdottaa järjetöntä suunnitelmaa matkustaa ajassa taaksepäin käyttäen konetta, jota hän kutsuu Panchroniconeksi. Keskustelun edetessä huumori ja absurdius kietoutuvat toisiinsa ennakoiden poikkeuksellista matkaa, jolle henkilöt ovat pian lähdössä. Arkielämän yhdistyminen aikamatkailun poikkeukselliseen nopeuteen synnyttää kiehtovan jännitteen heti alusta alkaen.