George Adam Smithin teos ”The Expositor's Bible: The Book of the Twelve Prophets, Vol. 1” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu teologinen selitysteos. Tämä nide tarjoaa tieteellisen analyysin heprealaisen Raamatun pienistä profeetoista keskittyen erityisesti Aamoksen, Hoosean ja Miikan kirjoihin. Sen tavoitteena on tarkastella näiden profeetallisten tekstien historiallista taustaa, kriittisiä tulkintoja ja teologista merkitystä sekä käsitellä niiden merkitystä nykyajan uskolle ja käytännölle. Teoksen alussa on yksityiskohtainen esipuhe, jossa hahmotellaan sarjan tarkoitus ja sitä, miten se pyrkii yhdistämään pienten profeettojen historiallisen ja modernin ymmärtämisen. Smith korostaa näiden tekstien rikkautta; niiden koko ja monimutkaisuus ovat usein johtaneet siihen, että ne on sivuutettu tai tulkittu väärin. Hän käsittelee tekstien kriittisen tarkastelun tarvetta ja viittaa erilaisiin historiallisiin ja kriittisiin viitekehyksiin, jotka ohjaavat niiden tulkintaa. Lisäksi hän esittelee profetian merkityksen varhaisessa Israelissa ja luo perustan kahdentoista profeetan yksityiskohtaiselle kronologiselle tutkimukselle. Hän kyseenalaistaa heidän perinteisen nimityksensä ”pieniksi” ja korostaa heidän syvällistä vaikutustaan profeetallisen kirjallisuuden kehitykseen.