Antonio Ghislanzonin ”Racconti Politici” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu poliittisten kertomusten kokoelma. Kertomukset syventyvät Italian kansallisen yhtenäisyyden tavoitteluun liittyviin intohimoisiin tunteisiin itsenäisyyssotia edeltäneinä ja niitä seuranneina myrskyisinä vuosina. Kertomuksissa esitellään useita henkilöitä, kuten menetyksen ja velvollisuuden vaivaama pappi Don Remondo sekä majatalonpitäjä Gregorio, jonka perheen kokemukset kietoutuvat itävaltalaista valtaa vastaan taistelevien italialaisten vapaaehtoisten laajempaan kamppailuun. Teoksen alussa tapahtumapaikkana on pieni kylä Val di Intelvissä, jossa paikallinen pappi lukee käynnissä olevista sotatoimista ja herättää kyläläisissä kiireellisyyden ja isänmaallisuuden tunteen. Yhdessä iäkkään majatalonpitäjän ja tämän perheen kanssa he keskustelevat Garibaldin joukkoihin liittymisestä ja tuovat esiin erilaiset motiivinsa – syvään juurtuneesta ulkomaista sortoa kohtaan tunnetusta kaunasta sankaruuden romanttiseen viehätykseen. Keskustelujen edetessä esiin nousevat velvollisuuden ja uhrauksen teemat, jotka ennakoivat niiden henkilökohtaisten ja yhteisöllisten kertomusten monimutkaista vuorovaikutusta, jotka tulevat muovaamaan henkilöiden kohtaloita Italian poliittisten mullistusten keskellä.