Adolfo Albertazzin ”Vecchie storie d’amore” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu kuvitteellisten kertomusten kokoelma. Teos syventyy erilaisiin tarinoihin, jotka tarkastelevat rakkauden ja inhimillisten intohimojen hienouksia erilaisissa ympäristöissä ja eri henkilöhahmojen kautta. Tarinat heijastavat todennäköisesti yhteiskunnallisia normeja, henkilökohtaisia ristiriitoja ja ajan ylittävien romanttisten sotkujen ikiaikaista luonnetta. Alkuosa esittelee lukijoille Ugo-hahmon, Ripaltan castellanon taloudessa palvelevan nuoren aseenkantajan, joka on kasvatettu rakkaudella ja jota on valmisteltu ritariksi lyömistä varten. Ugo on kehittänyt läheisen ja leikkisän suhteen Madonna Ginevraan, linnan valtiattareen, mutta varttuessaan hän tulee tietoiseksi kasvavista tunteistaan tätä kohtaan. Tämä aloitusjakso luo pohjan Ugon sisäiselle myllerrykselle, kun hän kamppailee saavuttamattoman rakkauden ja aikuisuuden monimutkaisuuden kanssa, ja tiivistää sen tunnepitoisen syvyyden ja romanttisen jännitteen, josta tulee todennäköisesti kokoelman toistuva teema.