Adolfo Albertazzin teos ”Paholainen ampullissa” on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu novellikokoelma. Kirja käsittelee erilaisia teemoja erillisten kertomusten kautta, ja niissä esiintyy todennäköisesti monenlaisia hahmoja ja tilanteita, jotka kutsuvat pohtimaan ihmisluontoa ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Nimi viittaa pahuuden tai kiusauksen tarkasteluun, mahdollisesti allegoristen tai fantastisten elementtien kehystämänä. Kokoelman alussa esitellään melankolinen ja koskettava kohtaaminen kahden miehen, Saverion ja Carlinon, välillä junassa. Kotiin palaava sotilas Saverio kertoo menettäneensä vaimonsa äskettäin ja yllättäen, mikä herättää pohdintoja kuolevaisuudesta ja sodan vaikutuksista. Dialogi paljastaa paitsi hahmojen kokeman henkilökohtaisen surun myös viittaa laajempiin teemoihin, kuten menetykseen, selviytymiskykyyn ja ankaraan todellisuuteen, jonka konfliktien aikana jälkeen jääneet joutuvat kohtaamaan. Tämä asetelma luo syvästi tunteikkaan ilmapiirin ja antaa ymmärtää, että seuraavat kertomukset saattavat samoin paneutua inhimillisen kokemuksen eri puoliin myrskyisän aikakauden taustaa vasten.