Adolfo Albertazzin ”In faccia al destino” on 1900-luvun alussa kirjoitettu romaani. Tarina sijoittuu alppikylä Valdigorgoon, jossa päähenkilö Carlo Sivori kamppailee määrittelemättömän trauman jälkeen syvän epätoivon ja pettymyksen tunteiden kanssa. Hänen kanssakäymisensä Moserin perheen, erityisesti toipilas Eugenian ja tämän tyttärien, kanssa viittaavat perhesiteiden, henkilökohtaisen toipumisen ja tunnekuohun keskellä merkityksen etsimisen teemoihin. Romaanin alussa esitellään Carlo, joka on hiljattain saapunut Valdigorgoon toivoen löytävänsä lohtua ja uutta elinvoimaa. Hänen odotuksensa kuitenkin murskautuvat, kun hän huomaa vaipuvansa ikävystymiseen vastakohtana Moserin perheen kodin eloisalle ilmapiirille. Eugenian kamppaillessa vakavasta sairaudesta toipumisensa kanssa Carlo etääntyy yhä enemmän eikä kykene muodostamaan emotionaalista yhteyttä ympärillään oleviin ihmisiin. Kanssakäyminen Moserin perheen kanssa korostaa Carlon eristyneisyyttä ja hiipuvaa kunnianhimoa, kun hän pohtii menetettyjä yhteyksiä ja muistoja, ennakoiden itsetutkiskelun ja mahdollisen lunastuksen matkaa. Huolimatta halustaan vetäytyä elämän elinvoimasta Moserin perheen läsnäolo herättää Carlossa hetkellisiä lämmön ja nostalgian tunteita, mikä kertoo epätoivon ja inhimillisen yhteyden kaipuun välisestä kamppailusta.