Camille Flammarionin ”Uranie” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu romaani. Teoksen vaikuttaa tutkivan tähtitieteen ja metafysiikan teemoja yhdistämällä romantiikkaa ja filosofista pohdintaa. Keskiössä on nuori mies, jonka taivaallinen muusa Urania lumoaa. Kertomus näyttää perehtyvän inhimillisten tunteiden ja maailmankaikkeuden suunnattomuuden leikkauspisteeseen ja korostavan päähenkilön ihailua sekä älyllistä uteliaisuutta kosmosta kohtaan. ”Uranien” alussa päähenkilö on seitsemäntoistavuotias ja lumoutuu tähtitieteen jumalattaren, muusa Uranian, patsaasta. Patsas herättää hänessä syvän ihailun ja kaipuun yhteyteen taivaallisen kanssa sekä innoittaa häntä tutkimaan maailmankaikkeuden salaisuuksia. Tähtitieteellisiä laskelmia tehdessään hän kokee mielikuvituksellisen matkan, jolla Urania johdattaa hänet taivaiden halki paljastaen kosmoksen kauneuden ja monimutkaisuuden sekä saaden hänet pohtimaan olemassaoloa, elämää ja itse maailmankaikkeuden luonnetta. Henkilökohtaisen intohimon ja tähtitieteellisten teemojen yhdistelmä luo perustan korkeampien totuuksien ja pyrkimysten tutkimiselle kertomuksen loppuosassa.