Maxime de La Rocheterien teos ”Histoire de Marie-Antoinette, osa 2 (2 osasta)” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu historiallinen kuvaus. Tässä osassa perehdytään Marie Antoinetten elämään ja kamppailuihin, ja siinä korostuvat erityisesti hänen kokemuksensa Ranskan vallankumousta edeltäneinä levottomina vuosina. Kertomus tarjoaa puolueettoman näkökulman hänen luonteeseensa ja niihin haasteisiin, joita hän kohtasi monarkian alkaessa murentua kasvavan tyytymättömyyden keskellä. Kirjan aloitus luo melankolisen sävyn siirryttäessä Marie-Antoinetten elämän ”militanttiin” vaiheeseen. Aluksi tarkastellaan hänen heikkenevää suosiotaan Ranskan kansan vuonna 1789 tuntemien innostuneiden mutta naiiviin perustuvien toiveiden taustaa vasten. Kertomus kuvaa säätyjen yleiskokouksen juhlallisia avajaisia, joissa kuningatar kohtasi välinpitämättömyyttä ja epäluuloa, mikä henkilöityi kasvavaksi vastareaktioksi monarkiaa kohtaan. Näemme Marie-Antoinetten kamppailevan aavistusten ja epätoivon kanssa, erityisesti hänen reaktioissaan poikansa, dauphinin, järkyttävään menetykseen. Tämä luo pohjan Ranskan historian tähän käännekohtaan liittyneiden poliittisten ristiriitojen ja henkilökohtaisten tragedioiden laajemmalle tarkastelulle.