Emilia Pardo Bazánin ”Una Cristiana” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu kaunokirjallinen romaani. Tarina keskittyy päähenkilön matkaan akateemisessa maailmassa ja kuvaa nuoren insinööriopiskelijan kamppailuja ja kokemuksia hänen kohdatessaan haasteita sekä opinnoissaan että sosiaalisessa elämässään. Kertomus käsittelee kunnianhimon, henkilökohtaisten suhteiden ja yhteiskunnan odotusten teemoja, erityisesti päähenkilö Salustion ja hänen täysihoitolassa kohtaamiensa värikkäiden ihmisten välisten suhteiden kautta. Romaanin alussa esitellään Salustio, omistautunut opiskelija, joka pyrkii insinööriksi, ja kuvataan yksityiskohtaisesti hänen monien oppiaineiden sekä akateemisen elämän paineiden täyttämää opintopolkuaan. Kertoessaan kokemuksistaan vilkkaassa täysihoitolassa asumisesta hän paljastaa, kuinka eläväinen ja usein kaoottinen ympäristö muovaa hänen luonnettaan ja ihmissuhteitaan. Hänen pohdintansa valottavat hänen henkilökohtaisia tavoitteitaan, suhteitaan opiskelutovereihinsa sekä perheen odotuksiin liittyvää piilevää jännitettä, joka koskee erityisesti hänen vanhempiensa perintöä ja setänsä vaikutusta hänen navigoidessaan nuoren aikuisuuden monimutkaisuudessa ja tavoitellessaan uraansa.