Emilia Pardo Bazánin kreivittären ”Dulce Dueño” on 1900-luvun alussa kirjoitettu historiallinen romaani. Muinaisen Aleksandrian taustaa vasten se kuvaa oppineen ja ylpeän prinsessa Catarinan elämää. Hän kamppailee rakkauden ja oman arvonsa tunteidensa kanssa aikansa yhteiskunnallisten ja uskonnollisten normien keskellä. Tarina syventyy hänen pyrkimykseensä löytää todellinen kauneus ja rakkaus ja seuraa lopulta hänen monimutkaista identiteettiään uskon ja halun ristiriitojen keskellä. ”Dulce Dueñon” aloitus luo rauhallisen näkymän: sade lankeaa hiljaa kylässä sijaitsevan kodikkaan kokoontumisen ulkopuolella. Tässä intiimissä ympäristössä kolme henkilöä keskustelee Aleksandrian pyhästä Katariinasta, mikä korostaa kertomuksen historiallista taustaa. Kirkonmies lukee Katariinan elämästä ja esittää hänet älyn ja kauneuden symbolina, joka kohtasi yhteiskunnallisia paineita ja vainoa myrskyisänä aikakautena. Keskustelun lomassa kertomus vihjaa Katariinan uhmaan kosijoitaan kohtaan, hänen älyllisiin pyrkimyksiinsä ja hänen sisäiseen ristiriitaansa rakkauden suhteen – näin se luo perustan sille, että tarinan edetessä hän käsittelee uskon, oikeudenmukaisuuden ja identiteetin etsinnän teemoja.