Emilia Pardo Bazánin ”La Quimera” on 1800-luvun lopulla kirjoitettu romaani. Teos käsittelee yhteiskunnallisen satiirin teemoja ja yksilöiden sisäistä kamppailua yhteiskunnan odotuksia vastaan pääasiassa päähenkilö Silvio Lagon kokemusten kautta. Silvio on taiteilija, joka kamppailee taiteellisten pyrkimystensä ja aineellisen maailman kahleiden kanssa. Kertomuksen alussa kirjailija esittää prologin, jossa käsitellään satiirin luonnetta ja yhteiskuntaluokkien välistä eriarvoisuutta sekä vihjataan yhteiskunnallisten ongelmien syvällisempään kommentointiin. Sen jälkeen tutustumme Silvio Lagoon, joka saapuu Alborada-nimiseen kaupunkiin etsiessään sekä yhteyttä toisiin että tarkoitusta elämälleen. Erilaisten henkilöiden, kuten sukulaistensa ja erään paronittaren, kohtaamisten kautta Silvion sisäinen ristiriita taiteellisten tavoitteiden ja arkisen elämän houkutuksen välillä käy ilmeiseksi. Kertomus luo lähtökohdat Silvion pyrkimysten tarkastelulle hänen ympärillään olevien ihmisten ristiriitaisten toiveiden keskellä ja lupaa syvällisen kuvauksen inhimillisestä kokemuksesta ja taiteellisesta kaipuusta.