”Cuentos de amor”, kreivitär Emilia Pardo Bazánin teos, on kokoelma novelleja, jotka on todennäköisesti kirjoitettu 1800-luvun lopulla. Tarinoissa käsitellään rakkauden ja intohimon teemoja sekä inhimillisten tunteiden monimutkaisuutta erilaisten henkilöhahmojen ja tilanteiden kautta. Tämä antologia yhdistää romanttiset ihanteet sosiaalisten rajoitusten todellisuuteen, mikä tekee siitä kiinnostavan lukijoille, jotka arvostavat tunne-elämän syvyyttä ja kerronnan hienouksia. Antologian alussa esitellään kirjailija ja luodaan pohja tuleville tarinoille. Teos alkaa esipuheella, jossa Emilia Pardo Bazán pohtii pitkää kirjailijanuraansa ja tarinankerronnan luonnetta vihjaten, kuinka mielikuvitus ja todelliset tapahtumat yhdistyvät hänen kertomuksissaan. Esipuheen jälkeen ensimmäinen tarina, ”El amor asesinado”, esittelee Evan, joka kuvataan humoristisesti yrittämässä paeta rakkauden otteesta, mutta huomaa sen tunkeutuvan elämänsä jokaiseen osa-alueeseen ja johtavan lopulta traagisiin seurauksiin. Yrittäessään hävittää rakkauden hän huomaa, että tämä on erottamaton osa hänen olemustaan, mikä luo sävyn koko kirjassa avautuvalle harkitsevalle rakkauden tarkastelulle.