Charles Hiattin teos ”Notre Dame de Paris” on 1900-luvun alussa kirjoitettu historiallinen ja arkkitehtoninen kuvaus. Teos perehtyy Notre Damen katedraalin rikkaaseen historiaan tarkastellen sen arkkitehtonista merkitystä, sitä edeltäneitä kirkkoja sekä sen kehitystä erilaisten historiallisten tapahtumien kautta. Hiatt käsittelee katedraalin yksityiskohtia ja sen merkittävää asemaa ranskalaisessa kulttuurissa tuoden esiin sen huomionarvoisia piirteitä sekä katedraaliin liittyviä historiallisia tapahtumia. Kirjan alussa viritellään keskustelua muutoksista, joita Pariisi on vuosien mittaan kokenut, ja korostetaan, kuinka Notre Dame säilyy voimakkaana symbolina näiden muutosten keskellä. Hiatt kuvaa katedraalin kestävyyttä vallankumousten ja sotien läpi ja esittää, että se ilmentää Pariisin historian suuruutta ja melankoliaa. Kerronta johdattaa Notre Damen historian alkuvaiheisiin käsitellen sen alkuperää, rakentamisen merkitystä ja vuosisatojen aikana tapahtuneita muutoksia sekä raivaten tietä katedraalin luonnetta muovanneiden arkkitehtonisten piirteiden ja historiallisten tapahtumien syvälliselle tarkastelulle.