Maurice Magren Lucifer on 1900-luvun alkupuolella kirjoitettu romaani. Se tutkii halun, mystiikan ja moraalisen epäilyn vyyhteä, kun nimetön pariisilainen kertoja joutuu kahden sisaren väliin—Eveline on ankara mystikko ja Laurence uhmakas sensualisti—okkultistisissa piireissä ja nuoruudenaikaisen pirullisen sopimuksen varjossa. Luvassa on psykologinen, okkultistisia sävyjä sisältävä kertomus, jossa rakkaus, mustasukkaisuus ja esoteerinen kunnianhimo hämärtävät hyvän ja pahan rajat. Romaanin alussa kertoja viettää hikistä Pariisin-yötä viipyillen Saint-Aygulfin kodin ulkopuolella ja tunnustaen jakautuneen rakkautensa Evelineen ja Laurenceen. Kun Laurence livahtaa ulos, hän seuraa tätä taksilla Montmartrelle, katselee tämän etsivän viileästi hämäriä kahviloita place Blanchen lähistöllä ja menettää sitten tämän rue Ballulla epäillen salaista tapaamista. Pian tämän jälkeen hän tapaa heidän essealaisen ryhmänsä hengellisen johtajan Michel Kotzebuen, jonka puhe halusta ja ”Luciferista” herättää muiston heidän entisen toverinsa Lévy’n järjestämästä nuoruudenaikaisesta sopimuksesta Paholaisen kanssa. Kertoja kuvaa tuon riitin ja viettää järkyttyneenä seuraavan päivän pohtien, onko sopimus vääristänyt hänen elämänsä—mietiskellen onneaan, terveyttään, rakkauksiaan ja rooliaan sodan aikana—samalla kun hän selailee demonisia sopimuksia käsitteleviä kirjoja. Sattumanvarainen kohtaaminen hänen entisen rakastettunsa Irma Pascaudin kanssa syventää kohtalokkaan toistumisen tuntua. Osio päättyy siirtymään etelään, missä Saint-Aygulfin perhe, kertoja, Kotzebue ja essealaiset seuraajat kokoontuvat meren äärelle valmiina uusiin ”kokeisiin”.